Puuarkkitehtuuripuiston kohteet
Valotaidekatos (Kengo Kuma & Associates 2005)
Ensimmäisenä kohteena puuarkkitehtuuripuistoon valmistui Kengo Kuman suunnittelema valotaidekatos, jolla on myös käytännön funktio taksikatoksena Sibeliustalon kävijöille. Ritilämäinen katos on tehty kapeista puulankuista, joiden läpi valo siivilöityy muuttaen katoksen valoja ja varjoja päiväsaikaan. Kiinnityksiin ja sadevesiputkiin on käytetty terästä ja katosta suojaa akryylilevy. Illalla katos on valaistu altapäin tulevilla led-valoilla, jotka vaihtuessaan luovat kuvan revontulten leikistä.
Teoksen rakensivat koulutuskeskus Salpauksen oppilaat.
Puuspiraali (Richard Leplastrier, 2006)
Lesplastrierilta pyydettiin arkkitehtuuriteosta Ankkurikadun ja Niemenkadun kiertoliittymään ja hän paneutui huolellisesti taideteoksen suunnitteluun paikan päällä kesällä 2005.
Leplastrier inspiroitui veistoksen paikasta. Kiertoliittymä sijaitsee jyrkästi kohoavan rinteen juurella, josta toiselle puolelle avautuu näkymä aina Salpausselän hyppyrimäelle saakka. Maastonmuodot vaativat teokselta ulottuvuutta.
Myös paikan historia kiehtoi arkkitehtia. Ratapölkkymäiset puut muistuttavat alueen rautatiestä, siellä sijainneesta sahasta, lautataapeleista ja puuvarastoista. Alun perin Leplastrierin ajatuksena oli käyttää teokseen kierrätysmateriaalia, vanhoja ratapölkkyjä ja kivilouhokselta hylättyjä kivipaasia. Vanhojen ratapölkkyjen uudelleen käyttö on kuitenkin kiellettyä niiden sisältämien kyllästysaineiden vuoksi ja valitut ja maalilla merkityt kivipaadetkin päätyivät vahingossa murskaamoon.
Sijaintinsa ja korkeutensa vuoksi spiraalista tuli haastava toteutettava. Kestävyyslaskelmia, joissa otettiin huomioon tuuli, lumi jne. tehtiin pitkään.
Spiraali koostuu neljästä kivipaadesta ja niiden päälle pystytetystä kierteisestä puuristikosta. Kiviosan korkeus on 3 m ja puuosan 9 m eli yhteensä 12 m. Spiraalin sisäosaa vahvistavat teräsprofiilit, jotka on upotettu pohjan teräsbetonilaattaan.
Teoksen puu- ja metalliosat on koottu koulutuskeskus Salpauksessa.
Piano-paviljonki
Ensimmäiseltä Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajalta, Renzo Pianolta tilattiin kioskikahvilan suunnittelutyö vuonna 2000. Hän ei kuitenkaan voinut ottaa tehtävää vastaan vuosiksi eteenpäin täynnä olevan työkalenterinsa vuoksi, jolloin tuomariston jäsenenä toiminut ruotsalainen Gert Wingårdh ehdotti, että hän voisi suunnitella rakennuksen Renzo Pianon töiden hengessä. Paviljonki on Wingårdhin ensimmäinen suunnittelutyö Suomessa.
Sana Piano-paviljonki viittaa siis Renzo Pianoon, mutta sanaleikki tuo mukanaan myös yhteyden kulttuuriin. Piano-paviljongin liikemerkissä oleva lusikka kuvaa Renzo Pianon Hackman-Iittalalle suunnittelemaa aterinsarjaa.
Rakennuksessa yhdistyvät massiivinen puu ja läpinäkyvä lasi. Rakennuksen perustuksena ovat peruskallioon saakka poratut teräspilarit, joiden päällä on poikittaiset teräspalkit. Paviljongin runko on massiivista kerto- ja liimapuuta, jonka päällä on lennokas kattorakenne liimapuisine bumerangipalkkeineen. Katto on osittain lasia, samoin seinät ja terassin kaiteet.
Puu kulttuurissa ry:n omistamassa rakennuksessa toimii kesäaikaan kahvila ja talvella se on tilauskäytössä kokous- ja juhlatilana. Asiakaspaikkoja on sisällä noin 50 ja terassilla 100. Ravintolatoiminnasta vastaa viereinen Casseli Oy.
Näköala- ja levähdystasanne
Peter Zumthor on aloittanut Kariniemen rinteeseen sijoitettavan näköalatasanteen suunnittelutyöt. Luonnokset ovat valmiina ja nyt työn alla ovat rakennepiirustukset. Hän on pyytänyt alueesta erittäin tarkat maastotiedot, mikä kuvaa hänen suhtautumistaan tehtävään: rakennelman tulee sopia paikalleen täydellisesti.
Tasanne valmistuu vuonna 2011.
